Pitkästä aikaa täälläkin

Blogi taistelee yhä olemassaolostaan. Vähän joulukortteja sen kunniaksi.

Yritän oppia olemaan olemassa, vaikka vaikealta se näyttää. Nyt kun on paljon tärkeitä kursseja koulussakin, ja joulu, elämä. Vaan ehkä tämä tästä. Saa potkia, saa heittää haasteita. Opettelen kyllä päivittämään useammin kuin kerran kahteen kuukauteen.

Lunta!!

Ei sitä vielä pitänyt tulla, eikä ainakaan tuolla tavalla vaakasuoraan tuiskuten. Ei ollut hauska ajaa pyörällä kauppaan, vaatteetkin kastuivat.

Näköjään nyt tulee sittenkin talvi, jälleen kerran.

Päiväuni

Minä en halua kuulla tarinoita tukipisteistä
kiihtyvyydestä tai vastavoimista
Newtonin laeista, matemaattisista kaavoista
En tahdo runnoa molekyylejä keuhkoihini
ajatella elektronien liikkeellä
älkääkä tulko kertomaan minulle
rakkauden olevan kemiallista reaktiota
Ei se ole
Tahdon puhaltaa hengityksen huuruja ikkunaan
tietämättä veden olomuotojen vaihteluista
Avogadron vakion suuruusluokasta
Antakaa lapsen uskoa elämään ja kauneuteen;
minun maailmani toimii juuri niin kauan
kuin se koostuu ainoastaan tarinoista

***
Löysin koneen kätköistä vanhan runon. Olo on juuri nyt vähän tuollainen.

Arki

Talo on täynnä mörköjä tahmatassuja kummituksia
mustia valkeita varjoja vuorotellen seinillä katonrajassa
hyppivät ja hiipivät ja liukuvat haipuvat pois palaavat jälleen
tuijottavat mustilla pyöreillä silmillään tyhjillä kasvoillaan minua
jähmettyvät kiveksi kun katseeseen vastaa
valossa teeskentelevät muuta väittävät olevansa huonekaluja
kirjahyllyjä vaatekasoja tuttuja tauluja lapsuudesta
eivätpä minua hämää
tänä yönä nukun pesäpallomailan kanssa koiranunta
välillä herään kajauttamaan resuiselta nallelta tajun pois
- vaan jos mailakin on vain nukkuva käärme?

***
Niin juu. Kröhöm. Tuli taas herättyä aikaisin ja heräämisen myötä pakottava tarve julkaista jotakin.

Hrmph, sataa. Miulla oli päivälle paljon suunnitelmia, mutta tuskin niitä sateessa on hauska toteuttaa. Pitkä lenkki piskin kanssa, pyöräily kaupunkiin ja mahdollisesti vaikka mummolaankin, käynti kirjastossa ja vaikka ties missä. Väittivät tosin lehdessä, että iltapäivällä "saattaa esiintyä sade- ja ukkoskuuroja". Se ei kuulosta jatkuvalta sateelta minun korviini, eihän muidenkaan? Ehkäpä on tarpeeksi kuivaa mennä edes sinne kaupunkiin. Ja lenkkeilemään.

Eksyin Finnconiin. Oli kivaisaa, aurinko paistoi ja animetytöt olivat söpöjä. Pysyivät sentään onneksi omalla puolellaan, jäi tilaa hengittääkin välillä. ^^'
Ostin sitten Martinia (ihihi, nimmaroituna ihanaa), Gaimania ja Sinisaloa. Ja vähän kaikkea muutakin. Nyt kirjahyllyt halkeilevat ja lompakossa ihan kaikuu. Sama se, minulla on taas uusia kirjoja.

Inhimillinen nukkumaanmenoaika olisi kiva, jeh?

Minkäs teet. ^^ Inspiraatio kirjoittamiseen palasi ties kuinka pitkän tauon jälkeen, eikä sellaista aarretta voi tuhlata nukkumalla.

On tämä tarinani kyllä hassu. Yksi valtaisan suuri kirjoitusharjoitus vailla suunnitelmaa, loogista maailmaa, alkua, loppua tai keskikohtaa. Kirjoitan siihen mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Kuljetan juonta ja hahmottelen henkilöiden välisiä suhteita, katson ihmeissäni sivusta mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja vaikutteita tietty napsitaan raakana ilmasta ja lisätään keitokseen. ;)

Sääliksi kyllä käy niitä, jotka sitä ovat päässeet lukemaan. Joutuvat odottamaan hiomattomia jatko-osia ties kuinka pitkiä ikuisuuksia, kun arvon kirjailija ei istu tekstin ääreen vailla oikeaa inspiraatiota.

P.S. Meillä on muuten kissa. :) Se on selvästi ninja ja nimeltään Urpo Heppu Herpertiina (on sillä oikeakin nimi, sellainen jota voi käyttää tavallisten ihmisten kuullen. Sitä ei vain lasketa mukaan).

Kesällä ei mennä nukkumaan

Hm, kello on jo vähän yli kolmen. Kohta aurinko nousee - ohoh, ulkonahan on jo ihan valoisaa! Vielä ei sentäs näy aurinkoa.

Olen katsellut taas Disney-klassikoita aika tiuhaan tahtiin. Tämä pikku pätkä pitää jakaa teillekin, ehkä kaikkien aikojen hyväntuulisin kohtaus (leffa on siis Miekka kivessä). Ai että oravat ovat suloisia. ^^

Voisin linketellä oikeastaan aika paljon kaikkea tänä yönä, jos vain jaksaisin etsiä mitään netin kätköistä. Laitetaan vielä hauska biisi leffasta Pitkä kuuma kesä, kun en muutakaan keksi (vink vink: katsokaa ihmeessä koko elokuva). Tuo on kyllä sellainen tapaus, jonka jaksaisi katsoa läpi vaikka kerran viikkoon. Ihastuttava.

Hrrrmph, enkä kirjoita enää mitään. Nauttikaa elämästä. Nauttikaa kesästä. Nyt yöt ovat valoisia ja heinä korkeaa. Kuvitelkaa keijukaisia tanssimaan niityille. Hyvää yötä.

Luontopoluilla hyppiessä

"Hei, mie en ole ikinä ennen tajunnut, että apilat ei olekaan pelkkiä apiloita. Siis, nehän on ihan oikeita kukkia, näin pieniä ja monimutkaisia. Kato, hirmu nättejäkin oikeestaan."

Mitenkä muutenkaan viimeistä koulupäivää pitäisi viettää kuin istumalla hieman liian kauan auringossa? ^^

Tänään näin, kun hämähäkki kieritteli verkkoonsa tarttuneen mehiläisen siistiksi pikku paketiksi. Hrr, se oli aika pelottavaa oikeastaan. Ja toinen mehiläinen, se oli ihan hillittömän iso, surisi ja pörisi verannan ikkunaa vasten. Istuin vanhassa muhkuraisessa tuolissa ja katselin sitä, kunnes se löysi tiensä avonaisesta ovesta ulos. Tuli mukava olo.

Koiran kanssa lenkkeillessä löytyi puistikon puun alta variksen poikanen, pieni vaaleanharmaa pörröpallo, pikkuinen nokka vakavalla ilmeellä ja tarkkaan tuijottelevat mustat silmät. Emo tepasteli muutaman metrin päässä, vähän hermostutti. Entäpä jos sattuisimmekin menemään liian lähelle variksenpoikaa, emon nokalla saisi kyllä pahaa jälkeä aikaan. Eipä tuo muuta tehnyt kuin vähän pälyili, uskoi ettei siinä pesävarkaissa oltu.