Kirjoittamisen riemu on palannut. <3
Mie osaan olla joskus ihan auttamattoman hidas kirjoittaja, ja melkein aina perfektionisti. On niin helppo todeta ensimmäisen lauseen jälkeen "paskaa, en tahdo jatkaa" ja kadota nettiin haahuilemaan. Mie teen sitä ihan liikaa nykyään.
Vaan enhän mie tarvitse muuta kuin tavoitteen, haasteen, aikataulun. "Tästä lähin kirjoitan joka ikinen päivä tuhat sanaa tekstiä, laadulla ei väliä, siihen asti, että saan valmiiksi tämän yhden tarinan. Jos en niin tee, niin... niin tapahtuu jotakin kamalaa!" Hmh. Noita uhkauksiani voisin vielä hioa. Vaan väliäkös tuolla, kun tekstiä syntyy. Kesken jäänyt nanowrimo-käsikirjoitus alkaa edetä pikkuhiljaa madeltuaan etanavauhtia viimeiset puolitoista kuukautta.
Ja järkytys; en pelkästään saa kirjoitetuksi tarpeeksi, mie myös nautin siitä! Vihdoin viimein upposi päähäni, että mie ihan oikeasti tulen editoimaan tekstejäni jälkeenpäin, joten tärkeintä on saada vain se ajatus kirjattua ylös. Ja hauskaa on, kun saa kerrankin tehdä mitä haluaa ja käskeä sisäistä kriitikkoa vain odottamaan hetken. Sekin saa vuoronsa, joskus vielä.
Toinen järkytys; en ole edes kyllästynyt henkilöihini. Ne ovat oppineet elämään ja ajattelemaan itse, ne syvenevät jokaisen sanan myötä ihan itsekseen, ne vievät juonta omatoimisesti eteenpäin ja miun tehtäväkseni jää vain kiltisti kirjata ylös, mitä tapahtuu. Awws.
Jah, oli vain pakko päästää pieni hehkutus jonnekin. Se vain on niin kivaa, kun kirjoittaminen tuntuu hyvältä. ^^
0 kommenttia:
Lähetä kommentti