Taikasieniä - eiku suklaata siis

Minttusuklaalla on ihan varmasti joitakin salaisia ainesosia tai muuten vain kyseenalaisia ominaisuuksia (taikuutta!). Sitä syödessä tulee täysin ylivireä olo, liikkeet muuttuvat äkkinäisiksi, mieleen tulee ihan ihmeellisiä ajatuksia ja kaikki tuntuu/näyttää/kuulostaa/tai jotain hirveän jännältä ja hienolta. Pitää keikkua tuolilla, nauraa itsekseen ääneen asioille, pysähtyä oikeasti kuuntelemaan taustalla soivia kappaleita. Kissanminttua ja kofeiinia sekaisin pahaa-aavistamattomalle kissanpennulle, siltä se tuntuu.
Ehkä minttu ei vain sovi miulle (tai miten sen nyt ottaa, on hauskaa ja varmasti sopivaa olla kerrankin hyperaktiivinen ja mielettömän luova, talloa sisäinen kriitikko ihan vahingossa tohjoksi maahan. Ei se siitä ihan heti nouse, voi pitää taiteilijabileet ja syödä lisää suklaata jos vauhti hiipuu.)

Miulla on pääsykoekirjoja (rakastan niitä!) ja pullollinen koivunmahlaa (se muistuttaa kovin paljon TSH:ssa olevia kuvauksia enttien juomista, oi mitä piristävää ja raikastavaa vedenkaltaista taikajuomaa). Simaakin on tulossa, nams. Ja vappuna saattaisin vaikkapa erehtyä eksymään miittaamaan.

((Niin ja, minulla on kriisi tämän blogin ulkoasun kanssa. Ei näytä ikinä kivalta, pyh.))